Iso pala mun persoonallisuutta on viety! Se on varastettu? Hukattu? Poltettu? Hävitetty? Ilman sitä olen kuin varjo, joka ei tiedä minne yksin vaeltaa. Miten ihmeessä se voi olla niin? Miten ihmeessä ihmiset pärjäsivät 15 vuotta sitten, kun kännyköistä ei pahemmin tavallinen ihminen voinut kuin haaveilla? Miten sitä pärjättiinkään siihen aikaan, kun puhelimen tasainen vastaamaton piippaus oli tavanomaista - jaaha, se ei nyt ole kotona, pitää soittaa illalla uudestaan? Ei ollut puhettakaan, että olisit voinut puhua puhelimessa paljoakaan kotiseinien ulkopuolella, jatkojohto saattoi armahtaa sen verran, että teininä sai puhelimen raahatuksi omaan huoneeseen piiloon - ainakin sinä yönä, kun ihastus soitti kännissä ja vannoi rakkautta.

En edes muista miten pitkään tuo numero on minulla ollut. Oliko se jo silloin, kun ex:n kanssa oltiin? Vai tuliko mulle uusi numero, kun Arin kanssa hankittiin uudet puhelimet ja uudet liittymät? Joka tapauksessa ainakin 7 vuotta olen joka paperiin täyttänyt tuota tuttua ja turvallista numeroa, josta ainoa mitä joudun miettimään on se, että annoinhan nyt OMAN numeroni enkä Arin, missä 5 ensimmäistä numeroa on samat kuin minun. Paras sekaannus tässä asiassa lienee yhä se, kun Ari laittoi työpaikkahakemukseensa mun numeron ja asia selvisi vasta siinä vaiheessa, kun työpaikasta soitettiin MINULLE, että on valittu.

Puhelin on ollut minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas viimeiset 1,5 vuotta. Aina kun olen ollut yksin täällä keskellä ei mitään on minulla aina ollut joku jolle soittaa. Puhelinlaskut ovat olleet isoja, mutta entäs sitten? Hyvästä mielestä ja ystävistä voi vähän maksaakin, eikös juu? Nyt sitten olen ollut viikon yksinäisenmpi, vihaisempi ja surullisempi kuin pitkiin aikoihin enkä ole uskaltanut/viitsinyt/voinut soittaa. Minulla on nyt tuo prepaid-liittymä, mutta jokainen tietää, että tuollaisesta puhuminen on kallista. Noh nyt sitten latasin 30e:lla puheaikaa. Sen nyt ainakin pitää riittää sitten ensi viikon perjantaihin. Ja mikäli se vain minusta on kiinni - Elisa maksaa tuon takaisin.Nyt ollaan periaateretkellä ja periksi ei anneta.