Olin aloittanut edellisen kirjoittamisen ennen kuin tiesin tästä kaikesta mitään. Siksi kirjoitin edellisen loppuun asti ilman sanaakaan tästä...

Illalla naapurin pojat olivat meillä leikkimässä. Yks kaks Nessa tulee pienemmän pojan kanssa sanomaan: - Mä nielaisin kolikon. "Täh?" En tiennyt mitä sanoa, en tiennyt mitä ajatella. Soitanko myrkytyskeskukseen? Mennäänkö lääkäriin? Mitäh? Pikaisesti kurkkasin netistä, puhuttiin jotain kolikon poistamisesta tähystyksellä. Nessa tuntui siltä, ettei tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Lopulta puhuttuamme hetken kallistui itkun puoleen. Pelotti. Ajoin pojat ulos, mutta niiden huoltaja soitti hetken kuluttua. Tarjosi apua, että ottaisi Mellin, kun minä lähden lääkäriin Nessan kanssa. Ari oli futistreeneissä. Vietiin Melli pojille ja kiidettiin sairaalaan. Vastaanotossa tätiä nauratti. Lääkäri kuunteli hengityksen, paineli mahan. Totesi, että jos se kerran on mahtunut menemään ruokatorvea mahaan niin kyllä se mahtuu suolistossakin kulkemaan. Selvittiin siis säikähdyksellä.

Nessa on ollut koko ajan kova pistämään suuhun kaikkea mahdollista. Meillä onkin oma sääntö siitä, että "suuhun saa laittaa vaan ruokaa, juomaa ja hammasharjan" vaan silti siellä suussa on aina kaikenlaista. Toivon todella, että nyt tuli oppitunti asiasta... *huokaus*

Vaan yhtä kaikki - yhäkin ihan hyvä päivä, mitä nyt väsyttää kamalasti.