Niin. Edellisessä kirjoituksessa olikin mainittu se toinen Iso Asia meidän elämässä. Iso Asia, josta ollaan nyt sellainen 1,5kk puhuttu ja pari viikkoa ihan oikeasti tiedetty. Se, että meidän perhe Muuttaa Omaan Kotiin. Meikäläinen ei ole koskaan pitänyt minään itseisarvona sitä, että pitäisi Omistaa asunto, jossa Asuu, mutta tietyllä tapaa tämä tuntuu nyt kuitenkin ihan suunnattoman hienolta.

Kaikki alkoi vähän ennen tuota Ossen tämän syksyn ensimmäistä sairaalareissua. Satuin katsomaan asuntoilmoituksia paikallislehdestä ja huomasin 4h+k+s rivitalosta ilmoituksen, joka kolahti. Ajatukset kulkivat suurinpiirtein tätä rataa: "Meillä VOISI olla rahaa tuohon", "Me VOITAISIIN mahtua tuohon", "Tuossa VOISI olla meidän koti". Soitin Arille ja kysyin, että lähtisikö se mun kanssa katsomaan sitä asuntoa. Ari oli aika varovainen, totesi jotain tyyliin, että eihän me sillä mitään hävitäkään, jos käydään katsomassa. Viikonloppu meni sitten Ossen kanssa sairaalassa, eikä koko asiaa ehtinyt pahemmin miettiä, mutta alkuviikosta me oltiinkin jo ihan täydessä vauhdissa. Tiistaiksi sovittiin näyttö ja Ari selvitteli taloyhtiön tilannetta ja naapurustoa ja totesi entistä enemmän, että siinähän voisi todella olla meille kiva koti.

Asunnon katsominen osoitti oikeastaan pääpiirteittäin kaiken sen mitä me tiedettiinkin. Asunto ei ole mikään järin suuri, mutta mukava. Siinä on kiva pohja ja vähän sellaisia ratkaisuja, jotka pidemmän päälle saattavat antaa meille paljonkin vaihtoehtoja järjestää elämistä lasten kasvamisen myötä. Rivitalo on kivassa paikassa, paljon luontoa lähellä, leikkipuisto vähän matkan päässä ja kuitenkin kivenheiton päässä keskustan pahimmasta vilinästä. Arin työmatka pitenee vähän, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei tuota väliä kävellen pystyisi yhä kulkemaan. Keittiö-wc-kylpyhuone-sauna ovat kivassa kunnossa, makuuhuoneissa saa luultavimmin ajan kanssa tehdä pintaremonttia, mutta eikös se oli sitä mitä yleensäkin tehdään? Laitetaan kotia juuri meidän näköiseksi :).

Tämän jälkeen selviteltiin sitten laina-asiaa mikä ei sinällään ollut ongelma, mutta yllätyin siitä miten paljon eroja pankkien välillä oikein saattoi ollakin. Lopulta saimme sellaisen lainatarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. Asunnon myyjän kanssa saikin sitten neuvotella pidempään. Häntä oli vaikea saada kiinni ja tuntui olevan aika vaikea ihminen. Lopulta saatiin kuitenkin sovittua yksityiskohdista ja ta-daa. Yllätykseksemme sopimuksessa luvattiin, että asunto pitäisi olla meidän käytössä jo 1.12! Näillä näkymin muuttoa puuhataan siis itsenäisyyspäivälle.