Pakko laittaa tänne muutama sana, nyt kun kerran blogin julkaisin tuonne Kotipihallekin ja samalla huomasin, että viimeisin kirjoitus ei enää oikein kuvaa taas tämänhetkistä mielialaa. Fiilikset ovat siis taas lähteneet nousuun ja jotenkin tämä syksy on täyttänyt minut elämällä. Jollain kummallisella tavalla minusta tuntuu, että olen viimein sisäistänyt sen ajatuksen - sen omalla tavallani maailman paras äiti. Tänä syksynä olen tuntenut itseni paremmaksi äidiksi kuin koskaan aikaisemmin. Jollain tapaa tuntuu siltä, että nyt vasta Ossen syntymän jälkeen olen osannut päästää irti jostain sellaisista vaatimuksista, joita olen itselleni asettanut ja heittäytyä täydellä sydämellä tähän arkeen, joka meillä nyt on.

Tällä viikolla ollaankin taas eletty todella voimakkaasti sitä kolmen (voitteko kuvitella, kirjoitin ensin kahden) pienen lapsen arkea. Arkea, jossa päiviä siivittävät erilaiset kerhot ja leikit, puuhat ja pelit. Arkea, jossa pienikin voi olla iso ja ainakin suureksi avuksi. Viime viikkoina olen saanut todeta, että elämä on muuttunut sosiaalisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Joskus A:n kanssa ollaan ihmetelty, että onko niitä oikeasti sellaisia ihmisiä, joiden kaverit vaan tulee ja menee ovesta sisälle vähän niin kuin kotiin tulisi. Yks kaks huomaan, että jos emme ihan, niin ainakin melkein olemme juuri sellaisia ihmisiä. Kaveripiiri ei tästä muutosta kärsinyt, useimpien kanssa ollaan melkein yhtä paljon tekemisissä kuin aikaisemminkin, sen lisäksi on sitten tulleet uudet ystävät.

Olemme käyneet kahdesti tällä viikolla uimassa ja tänään uinnin jälkeen jäimme leikkimään lehtisotaa pihalle, josta nuo syksykuvat. Minä olen aloittanut joogan, jota piristävämpää asiaa saa hakea. Pari kiloakin suli syksyn (kesken jääneen) kävelyohjelman aikana ja valokuviakin kävin ottamassa yhtenä iltana ihan vain valokuvaamisen ilosta.

Olen puhkunut ja puhaltanut uskoa kirjoittamiseen ja sille pitäisikin tästä ottaa aikaa. Opiskeluja olen suunnitellut, mutta ensin pitäisi löytää pari vanhaa paperia... Katsellaan. Aika näyttää mihin tässä mennään