Eilen se iski. Totaalinen väsymys kaikkeen ja kamala ahdistus. Tuntui kuin joku olisi kääntänyt katkaisijaa ja todennut - nää ilot on nyt iloittu, palaa todellisuuteen. Minä ryvin itsesäälissä, juuri näin, juuri näinhän tän pitikin mennä. Kaikki tää hyvä ja onni mitä mulla on ollut, onkin vain jonkin sorttista maniaa ja nyt se todellisuus on taas täällä. Olin jo aivan varma, että olen sekoamassa. Ehkä kaikki mitän olen nyt miettinyt tulevaisuudesta ja nähnyt siellä mahdollisuuksia, onkin vaan pelkkää hullun kuvittelua. Eihän minusta oikeasti koskaan mihinkään ole. Kaiken sen pahan olon keskellä iski paniikki siitäkin, että huomenna (tänään siis) A:llä olisi peli jossain hornan tuutissa mikä tarkoittaisi käytännössä siis sitä, että meikäläinen olisi lasten kanssa keskenään aamuheräämisestä iltanukahtamiseen. Voi jee! Illalla minä makasin henkisesti totaalisen pohjalla ja ryvin itsesäälin mudassa...

Vaan "herää rakkaani herää, elämä jatkuu..." ja päivä voitti taas. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä, mutta niin vaan kävi... Ja taas soi päässä "on niin helppoo olla onnellinen". Aamulla päivä vaan lähti käyntiin. Tuli pikkuisen kiire saada Melli kerhoon, mutta ehdittiinpäs lopulta kuitenkin. Sitten tallasin Ossen kanssa perhekeskukselle missä istuttiin muutaman mamman kanssa juttelemassa niitä näitä. Paikalla oli myös yksi uusi, jonka kanssa juttu luisti tosi hyvin ja ollaan ilmeisimminkin menossa samaan joogaan keskiviikkona. Tosi kiva olisi, jos näin olisi.

Perhekeskukselta meikäläinen tallasi takaisin seurakuntakeskukselle hakemaan Melliä. Sieltä kotiin hakemaan autoa ja sitten autolla ensin Kuismalle ostamaan parit lisävaihteet duplojunarataan. Oltiin tyttöjen kanssa sovittu, että illalla rakennetaan iso duplokaupunki. Kuismalta soitin A:lle, että lähteekö meidän kanssa Vapariin ostamaan tyttöjen huoneeseen uusia laatikoita. Oltiin A:n kanssa puhuttu, että lastenhuoneeseen tarvittaisiin uusia laatikoita, jotka toivottavasti auttaisivat sen siistinä pitämisessä. Ostettiin sitten iso kasa laatikoita, patterit duplojuniin, sipsejä iltaherkuiksi jne. Jatkettiin ostosreissua vielä ruokakauppaan, josta nopsaa ruokaa.

Melli puuhasi muovailuvahojen kanssa ja sitten Nessa tulikin jo. Yksi kaveri laittoi tekstaria, että lähdettäisiinkö puistoilemaan ja toki lähdettiin. Sen jälkeen sitten A kävi kotona ja minä vein koirat ulos. Sitten rakennettiin duplojunarata, jonka jälkeen Nessa ja Melli hakivat naapurinlapset meille leikkimään ja meillä olikin sitten iltapala-aikaan asti melkoista hulinaa kuuden lapsen kanssa :O.

A tuli kotiin juuri kun sain tytöt nukkumaan (ja Ossen pian sen jälkeen). Istuttiin A:n kanssa keittiössä, syötiin pientä iltapalaa ja juteltiin niitä näitä. Elämän niitä hetkiä, jolloin tuntuu siltä, että voi vitsi - kun on HELPPO OLLA ONNELLINEN!

9.9. - huono päivä
10.9. - hyvä päivä